Flea | Honora
Lähes viiden vuosikymmenen uran jälkeen (ja edelleen vahvana jatkuen) yhtenä sukupolvensa rock-basisteista, Flea julkaisee ensimmäisen täyspitkän sooloalbuminsa, Honora, 27. maaliskuuta 2026 Nonesuch Recordsin kautta. Aika ja tila ovat vihdoin antaneet hänelle mahdollisuuden palata ensimmäisten musiikillisten rakkauksiensa, jazzin ja trumpetin, pariin. Albumilla on laulua Flealta itseltään sekä ystäviltään Thom Yorkelta ja Nick Cavelta. Flea on aiemmin tehnyt yhteistyötä Thom Yorken kanssa kriitikoiden ylistämässä mutta lyhytikäisessä Atoms for Peace -projektissa yli kymmenen vuotta sitten.
Rakkaan perheenjäsenen mukaan nimetylle Honoralle Flea sävelsi ja sovitti musiikin ja soittaa sekä trumpettia että bassoa koko teoksen ajan. Hänen tukenaan on modernin jazzin visionäärien eliittitiimi: albumin tuottaja ja saksofonisti Josh Johnson, kitaristi Jeff Parker, basisti Anna Butterss ja rumpali Deantoni Parks. Mukana ovat myös Mauro Refosco (David Byrne, Atoms for Peace) ja Nate Walcott (Bright Eyes) – monien muiden ohella.
Albumi sisältää kuusi omaa kappaletta – mukaan lukien Flean, Josh Johnsonin ja Thom Yorken kirjoittaman – sekä tulkintoja George Clintonin ja Eddie Hazelin, Jimmy Webbin, Frank Oceanin ja Shea Taylorin sekä Ann Ronellin sävellyksistä.
![Cover for Flea · Honora (LP) [Limited Indie Exclusive Red Vinyl edition] (2026)](https://imusic.b-cdn.net/images/item/original/588/0075597893588.jpg?flea-2026-honora-lp&class=scaled&v=1768393870)
Flea (syntyperäinen nimi Michael Peter Balzary) on yksi rock-musiikin historian tunnistettavimmista basisteista. Räjähtävän soitonsa, tinkimättömän energiansa ja kykynsä yhdistää funkia, punkkia, rockia ja psykedeelisiä elementtejä ansiosta hän on ollut liikkeellepaneva voima yhden maailman menestyneimmän bändin takana ja rakentanut uraa, joka ulottuu paljon yhden genren ulkopuolelle.
Hänen nimensä on erottamattomasti sidoksissa Red Hot Chili Peppersiin, jonka perustamiseen hän oli mukana Los Angelesissa 1980-luvun alussa. Yhtyeen varhaisia julkaisuja leimasivat raaka punk-energia ja funkista inspiroituneet bassolinjat, mutta vasta läpimurtoalbumillaan Blood Sugar Sex Magik (1991) Flea ja muu yhtye tekivät todellisen vaikutuksen maailmanlaajuisesti. Albumi – kappaleineen kuten "Give It Away" ja "Under the Bridge" – osoitti uutta kypsyyttä yhtyeen laulunkirjoituksessa ja dynamiikassa, jossa Flean basso saattoi olla sekä aggressiivinen, melodinen että tunteellinen.
Seuraavina vuosina Red Hot Chili Peppers jatkoi tyylinsä kehittämistä merkittävillä albumeilla, kuten Californication (1999), By the Way (2002) ja tuplaalbumilla Stadium Arcadium (2006). Tässä Flean rooli pelkän rytmisen perustan lisäksi tuli selväksi: hänen bassolinjojaan käytettiin usein melodisten vastakohtien muodossa, jotka antoivat kappaleille syvyyttä ja luonnetta. Teknisen virtuositeetin ja intuitiivisen musikaalisuuden yhdistelmä teki hänestä valtavan roolimallin basisteille maailmanlaajuisesti.
Red Hot Chili Peppers -työnsä ohella Flea on aina etsinyt uusia musiikillisia mahdollisuuksia. Hän on ollut mukana useissa sivuprojekteissa ja yhteistyöprojekteissa, kuten Thom Yorken kanssa toteutetussa Atoms For Peacessa, joka keskittyi elektronisempaan ja rytmisempään musiikkiin. Hän on myös ollut osa Damon Albarnin ja Tony Allenin kanssa toimivaa superyhtyettä Rocket Juice & The Moon, joka ammensi musiikistaan afrobeatia, funkia ja psykedeelistä rockia. Lisäksi hänellä on lyhyempiä mutta merkittäviä jaksoja yhtyeiden, kuten Jane's Addictionin ja Antemasquen, kanssa.
Flean musiikillinen uteliaisuus ulottuu myös sähköbasson ulkopuolelle. Vuosien varrella hän on viljellyt jazzia ja trumpettia – instrumenttia, jolla hän alun perin aloitti – ja tämä puoli hänen musikaalisuudestaan on vähitellen tullut tarkemmaksi. Se huipentuu nyt hänen sooloprojektiinsa, jossa hän siirtyy pois rockin kaarevista puitteista kohti avoimempaa, improvisaatiokeskeisempää ja jazzpainotteisempaa maailmaa.
Katso Honora -albumin johtosinglen "A Plea" musiikkivideo täältä: