Lykke Li | The Afterparty
Ruotsalainen indiepop-legenda Lykke Li on virallisesti julkistanut kuudennen studioalbuminsa nimeltä "The Afterparty".
Neljä vuotta intiimin ja lo-fi-henkisen "EYEYE"-albumin jälkeen uusi levy merkitsee Lin siirtymistä "rakkausriippuvuudesta" kohti sitä, mitä hän itse kuvailee eksistentiaaliseksi aikakaudekseen. Albumi kirjoitettiin Los Angelesissa ja äänitettiin Tukholmassa 17-henkisen jousiorkesterin säestyksellä. Se on elokuvamainen matka läpi yön, joka muuttaa toivottomuuden tunteen kostonjuhliksi. Kohtaaminen kuolevaisuuden, hedonismin ja katoavaisuuden kanssa.
Musiikillisesti "The Afterparty" siirtyy pois aiempien teosten minimalismista kohti maksimalistista pop-soundia, jossa on apokalyptisia bongorumpuja, tarttuvia kertosäkeitä ja diskojousien vyörymiä – täydellisesti esimerkkinä tästä on ensimmäinen single "Lucky Again", joka on maistiainen Max Richterin uudelleentulkinnasta Vivaldin Neljä vuodenaikaa.
Albumin vinyyliversioihin kuuluu kaunis 20-sivuinen liite.
Modernin alt-popin taustalla oleva määrittävä musiikillinen arkkitehti
Lykke Li on toiminut lähes kaksi vuosikymmentä maailmanlaajuisen indiepop-maiseman kulmakivenä ja luonut diskografian, jota määrittelevät emotionaalinen raakuus ja äänellinen uudistuminen. Ruotsalainen lauluntekijä ja laulaja on noussut esiin 2000-luvun lopulla ohittanut valtavirran radion ohikiitävät trendit ja luonut soundin, joka on sekä avantgarde että syvästi samaistuttava. Hän on johdonmukaisesti onnistunut kuromaan umpeen kuilua käsitteellisen taiteen ja haavoittuvan popin välillä ja vaikuttanut taiteilijoiden sukupolveen, joka asettaa tunnelman ja esteettisen tarkkuuden perinteisten genrerajojen yläpuolelle. Keskittämällä työnsä johdonmukaisesti ihmiskokemuksen "eksistentiaalisen" syvyyden ympärille hän on muuttanut modernin melankolian juhlituksi taidemuodoksi.
Indie-läpimurrosta globaaliksi ikoniksi
Lykke Lin uraa on leimannut sarja merkittäviä julkaisuja, jotka ovat mullistaneet odotukset ruotsalaisesta pop-viennistä. Hänen vuoden 2008 debyyttialbuminsa "Youth Novels" esitteli omalaatuisen, minimalistisen lyömäsoitintyylin ja "tomusokerilaulut", jotka herättivät välittömästi kansainvälisten kriitikoiden huomion. Vasta hänen toinen albuminsa, "Wounded Rhymes", sementoi hänen asemansa maailmanlaajuisena raskaansarjan levy-yhtiönä. "Get Some" -kappaleen jylisevien, heimohenkisten rytmien ja listaykköseksi nousseen "I Follow Rivers" myötä albumista tuli kulttuurinen virstanpylväs. Jälkimmäinen kappale, erityisesti useiden remiksiensä ansiosta, hallitsi eurooppalaisia radioaaltoja ja on edelleen 2010-luvun vaihtoehtoisen popkulttuurin määrittelevä elementti.